lauantai 5. syyskuuta 2015

Nimi, identiteetin erityinen koti



Oma nimi merkitsee paljon enemmän kuin kirjainten joukkoa tai sanojen muodostamaa tunnistettavaa identiteettiä. Nimen kohdalla sanat eivät jää pelkästään sanoiksi. Nimessä on aina ihminen.

Minulla on nimi Lea, joka on ulospäin näkyvä selkeä merkki minusta. Nimi tekee minusta yhteisön jäsenen, ihmisen sukupolvien ketjussa, yhteiskunnan kansalaisen. Nimeni myötä olen yhteisön tunnistama ja tunnustama persoona. Enkä kuka tahansa, vaan juuri minä.

Miksi nimi sitten tekee minusta erityisen? Miksi jokainen ihminen on jo pelkästään nimensä pohjalta erityinen?

Koskaan tässä koko universumissa ja maailmankaikkeudessa ei tule olemaan toista juuri minun nimistä, jolla olisi kaikkineen aivan sama henkilöhistoria, geeniperimä, elämänkaaren vaiheet päivälleen ja minuutilleen. Kukaan toinen ei koe samalla tavalla esimerkiksi jotakin tiettyä taideteosta tai runokirjaa. Tai kuule musiikin sävyjä juuri niin kuin minä. Tai tunne tunteissaan elämän värinät täysin samalla tavalla.

Tämä tekee minusta ainutkertaisen ja erityisen. Ja vielä erityisen arvokkaan, tärkeän, merkittävän. Minä olen ainoa minä. Sinä olet ainoa sinä. Tämän vuoksi jokaisella ihmisellä on täysi arvo.

Minuuden kannalta vanhempien antamaa nimeä tärkeämpää on se, että itse tunnistan nimeni ja siihen liittyvän sisällön tai merkityksen. Nimi ei ole mikä tahansa nimi. Se on paljon henkilökohtaisempi kuin Kelan rekistereissä tai henkikirjoittajalla oleva henkilötieto.

Nimi on identiteetille nimetty erityinen asuinsija, koti. Oma koti. Oikea koti. Tosi koti.