torstai 21. tammikuuta 2016

Elämän jälkiä ja hymyä




Elämässä tulee jälkiä. Toisinaan jäljet ovat puhtaita, pehmoisia, tai muuten vain mieluisia ja mukavia. Toisinaan jälkiin tulee tahroja, rosoisuutta ja ei-niin-mukavaa. Mietin, kumpi on tärkeämpää, elämä, vaiko se, millaisia jälkiä tulee. En löytänyt vastausta, mutta syntyi ajatelma, jossa suhteutan jäljet elämänkakaran näkökulmaan.


elämänkakara

maito kaatuu puhtaalle pöytäliinalle
vieraita varten katettu pöytä

hiekkaa lakanalla, eilen vaihdettu

ikkunassa viisi sormenjälkeä, voilla mustattu

otan syliin elämän
otan syliin kakaran

itseni

hymyilen
maitoläntille, hiekalle ja sormenjäljille
ja ne pienenevät




Annetaan jälkien tulla ja mennä. Hymyillään paljon.