Elämässä tulee jälkiä. Toisinaan jäljet
ovat puhtaita, pehmoisia, tai muuten vain mieluisia ja mukavia. Toisinaan
jälkiin tulee tahroja, rosoisuutta ja ei-niin-mukavaa. Mietin, kumpi on
tärkeämpää, elämä, vaiko se, millaisia jälkiä tulee. En löytänyt vastausta,
mutta syntyi ajatelma, jossa suhteutan jäljet elämänkakaran näkökulmaan.
elämänkakara
maito kaatuu puhtaalle
pöytäliinalle
vieraita varten katettu pöytä
hiekkaa lakanalla, eilen
vaihdettu
ikkunassa viisi sormenjälkeä,
voilla mustattu
otan syliin elämän
otan syliin kakaran
itseni
hymyilen
maitoläntille, hiekalle ja
sormenjäljille
ja ne pienenevät
Annetaan jälkien tulla ja mennä.
Hymyillään paljon.
