Ilon käsineet

Mitä ilon käsineet ovat?

Käsineitä kun voi olla monenlaisia. Mummon kutomat tumput. Käsityökerhon koristekuvioiset. Työmiehen paksut rukkaset. Siivojan muovihanskat. Museovirkailijan puuvillakäsineet. Juhlapukeutumiseen kuuluvat pitkävartiset. Pitsiset kämmekkäät. Kyllä käsineitä löytyy.

Mutta entä ilon käsineet? Miltä ne näyttävät?

Ilo on mielestäni ilmavaa. Siinä on tilaa liikkua, hyvien tunteiden lennellä ja liidellä. Ilo on lähteen pulppuamista. Ei iloa voi laittaa vaatekappaleeksi tai käsineeksi, vaikka kyllä nekin voivat tuottaa ilon ja mielihyvän tuntua.

Kuitenkin ilon käsineen voi laittaa käteensä. Ilon käsine on sitä, mitä teen käsilläni. Toisille, itselleni, siinä ympäristössä missä toimin ja elän. Voin tehdä käsilläni jotakin ja kutsua iloa esiin.

Ilokädet tarttuvat puhelimeen. Ilokädet saavat aikaan sen, että ostan kukkakimpun ja vien sen jollekulle ilman sen merkittävämpää syytä. Hän varmaankin yllättyy ja ilahtuu.

Ilokädet auttavat lasta hankalan koulutehtävän kanssa.

Ilokädet ompelevat nuoren takkiin siitä irronneen napin. Ilokädet leipovat.

Ilokädet halaavat.

Ilokädet lähettävät vanhukselle postikortin.

Ilokädet pesevät auton ja leikkaavat nurmikon.

Ilokädet ovat auki tekemään hyvää.

Ilon käsineet ovat värikkäät, eloisat, innostuneet.

Pidetään tänään ilon käsineet kädessä.

Ilon puku

Mietin, mikä on ilon puku. Mitä tarkoittaa pukeutua iloon. Miltä ilon puku mahtaa näyttää. Entä, kuka on ilon puvun vaatturi, valmistaja, tekijä. Jos sille nyt tekijää edes on.

Ilon puku taitaakin tarkoittaa ilon ja ilotunteen pääsyä esille. Kontaktia. Jokin minussa herättää kokemuksen, joka tuottaa ilon. Tuo ilo voi olla syvää ja merkityksellistä onnellisuutta. Se voi olla myös ilotunteen hetkellistä pulpahtamista, ilostumista.

On isoiloa, on pikkuiloja. Isoon iloon mielestäni sisältyy jokin merkittävä tapahtuma tai onnistuminen. Näitä ovat opiskelupaikan saaminen, rakastuminen, lapsen syntymä, muut elämänkokoiset merkkitapahtumat.

Entä pieni ilo. Se syntyy jo esimerkiksi siitä, kun saan yllättävän ja positiivisen yhteydenoton. Kun minulta joku kysyy: miten voit. Kun näen jääkaapissa vielä pari litraa maitoa, eikä minun tarvitse juosta kauppaan ’päivälypsylle’.

Juhlailo ja arki-ilo eroavat nekin toisistaan. Pukeudun eri tavalla. Ja siten varmaankin niistä tuleva ilo pukeutuu myös eri tavoin.

Kysyn itseltäni, minkälainen ilon puku minulla on tänään. Jos ei muuta, niin laitan värikkään ja eloisan hatun päähäni. Syntyköön siitä ilomieltä.

Annetaan ilon pukea meidät.