Mitä ilon käsineet ovat?
Käsineitä kun voi olla monenlaisia. Mummon kutomat
tumput. Käsityökerhon koristekuvioiset. Työmiehen paksut rukkaset. Siivojan
muovihanskat. Museovirkailijan puuvillakäsineet. Juhlapukeutumiseen kuuluvat
pitkävartiset. Pitsiset kämmekkäät. Kyllä käsineitä löytyy.
Mutta entä ilon käsineet? Miltä ne näyttävät?
Ilo on mielestäni ilmavaa. Siinä on tilaa liikkua,
hyvien tunteiden lennellä ja liidellä. Ilo on lähteen pulppuamista. Ei iloa voi
laittaa vaatekappaleeksi tai käsineeksi, vaikka kyllä nekin voivat tuottaa ilon
ja mielihyvän tuntua.
Kuitenkin ilon käsineen voi laittaa käteensä. Ilon
käsine on sitä, mitä teen käsilläni. Toisille, itselleni, siinä ympäristössä
missä toimin ja elän. Voin tehdä käsilläni jotakin ja kutsua iloa esiin.
Ilokädet tarttuvat puhelimeen. Ilokädet saavat
aikaan sen, että ostan kukkakimpun ja vien sen jollekulle ilman sen
merkittävämpää syytä. Hän varmaankin yllättyy ja ilahtuu.
Ilokädet auttavat lasta hankalan koulutehtävän
kanssa.
Ilokädet ompelevat nuoren takkiin siitä irronneen
napin. Ilokädet leipovat.
Ilokädet halaavat.
Ilokädet lähettävät vanhukselle postikortin.
Ilokädet pesevät auton ja leikkaavat nurmikon.
Ilokädet ovat auki tekemään hyvää.
Ilon käsineet ovat värikkäät, eloisat, innostuneet.
Pidetään tänään ilon käsineet kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti