Syttyy joulu, juhla

Kokemuksia ja elämänkaikuja

Kun huudan ulkona, saan vastauksen. Kaiku palauttaa huutamani sanat takaisin. Hieman jäljessä. Hieman hiljaisempina. Mutta kuuluvasti ja ymmärrettävästi. Kaiku siis vastaa.

Olen koko ajan elämän kaikupohjaa. Vastaan kokemusten minussa herättämiä kaikuja. On tapahtumia ja tilanteita, arkea ja juhlaa. Havainnon, luon vaikutelmia, tunnen, muistan. Elämä on puhunut ja puhuu. Toisinaan kuulen elämänkaikuja hyvin. Mutta joudun myöntämään myös oman kuurouteni.

Haluaisin kenties elää koko ajan kuin puhtaalta pöydältä. Kiillotetulta, vahatulta pöydältä, jossa ei ole rasvaisia sormenjälkiä tai paperipinoja sikinsokin. Aloittaa uuden päivän siten, että eilisen sotkut ja siivot olisi joku muu putsannut ja korjannut pois. Itse asiassa saatan jopa luulla, että näin se menee. Mutta ei se taidakaan näin mennä.

Tänään voin luoda uuden kokemuksen puhdasta pöytää. Tiedostan likaisen pöydän ja mitä siinä on. Puhdistan siltä osin, mikä on tarpeen, mihin voin vaikuttaa ja mikä tuo tänään hyvän päivän pöytää.

En tavoittele huonoja ja elämää rikkovia kokemuksia. Silti tämä ei poista sitä, ettenkö joutuisi kohtaamaan myös ikäviä asioita, sellaisia, jotka satuttavat ja tuovat kipua, sairautta ja kuolemaa.

Oman elämäni kannalta kuitenkin merkittävämpää on se, että tunnistan hyvät asiat ja laitan ne kohdalleen ja oikeisiin mittasuhteisiin. Annan hyvän soida sille kuuluvalla paikalla. Ja kuulen elämänkaikujen äänet.

En anna yksittäisten riitasointujen särkeä koko elämäni mittaista konserttia. Kuuntelen elämän täyttymyksen ja täyttämisen säveliä.

Mikään ei ole sen kauniimpaa kuin ihminen elämässään, ja kun sen oikein oivaltaa.

Kaiku vastaa. Ja jossain on ihminen joka kuulee.