Hiljaisuutta myrskyssä

Elämä on ihmisyyden ilojen ja haasteiden, surun, kuoleman ja riemun tunteiden myrskyjä. Kun olen tunnekuohussa, kysyn itseltäni, olenko omassa myrskyssäni ja kiehun ja kiepun myllerryksen keskellä. Vai olenko keskellä ihmiselämään kuuluvia myrskyjä. Taidan olla molemmissa. Luonnossa myrsky ei kuitenkaan ole perustila ja pysyvä säätila. Myrskyn jälkeen tyyntyy, tuulet ja sateen taukoavat, rauhoittuvat.

Yksittäiseen päivääni sisältyy toisinaan hyvin suuria elämänilmaston vaihteluita. Tarvitsen hetken aikaa tyyntyäkseni. Suljen silmät ja pysähdyn. Hengitän rauhallisesti. Kuuntelen. Tai pysähdyn katsomaan taideteosta, kuvaa, ihmistä, akvaariossa uiskentelevaa neonkalaa. Tai tarkkailen, joko viherkasviin tulee uusia kasvannaisia vaihdettuani uuden mullan ja isomman ruukun.

Myrskyihin en voi aina vaikuttaa. Mutta siihen voin vaikuttaa, että otan hetken hiljaisuudelle. Minulla on oikeus tehdä näin.

Oheinen teksti syntyi, kun olin hetken hiljaa sanojen äärellä ja jäin kuuntelemaan.

Osani on hyvä kun

vaellan elämän mielekkyydessä ja

vaalin hyvää.

Astelen pyhällä tiellä.

Istun siellä missä voima on voimaa eikä haihattelua.

Etenen suunnassa, hyvässä suunnassa

en pilkassa, vääryydessä, synnissä.

Löydän ilon

testatusta, hyväksi koetusta

sukupolvelta toiselle siirtyvässä

Elämän sanassa ja sanoista.

Tutkin ilon viestejä päivin ja öin.

Nytkun ja hyväkun

On keväinen päivä. Auringon kirkas valo jopa häikäisee. Näen hohtavan hangen. Edessäni on kirkkaan sininen taivas. Varpunen visertää räystäällä.

Olen keväässä. Olen tässä hetkessä ja havainnoin kevään merkkejä. Samalla tiedän, että huomenna voi tulla takatalvi ja nurmikko peittyä uudestaan lumihangen alle.

En jää miettimään aikaa, jolloin olin talvessa. En myöskään hyppää vielä kesään. Olen tämän päivän arkisessa elämässä. Samalla olen elämänkaaren ja -polun tietyssä vaiheessa.

Teen valinnan ja hyväksyn. Sitähän elämä pitkälti on. Miksi haikailen jotakin sellaista, mitä minulla ei ole tai joka meni menneen talven lumiin. En jättäydy hokemaan: sitkun, mutkun, joskun. Olen tullut valintoineni ja elämän matkalaisena nykyhetkeen. Tämä päivä on minulle: nytkun.

Tähän nytkun-päivään ja hetkeen sisältyy myös: hyväkun. Tänään iloitsen auringon valaisemasta maisemasta. Siinä on paljon hyvää. Täytän tätä päivää tallentamalla hyväkun-havaintoja. Niitä on.

Hyvää huomenta, minulle

Aamulla herätessäni toivotan ensimmäiseksi: hyvää huomenta, minulle.

Olen vielä peiton alla, lämmössä. Tulevan päivän asiat eivät vielä ole mielessä. Tai vaikka ne meinaisivat tulla, laitan ne hetkeksi sivuun. Hengitän muutaman kerran rauhallisesti sisään-ulos, ja annan kehoni rentoutua.

Sitten kohottaudun, joko puoli-istuvaan asentoon tai kokonaan ylös. Ja, toivotan itselleni: hyvää huomenta. Sanon tämän ääneen, koska silloin toivotus on vahvempi kuin pelkästään ajatuksena. Samalla kuulen myös itse omin korvin: hyvää huomenta!

Teen näin, koska haluan, että päiväni lähtee hyvän saattamana liikkeelle. Ja vielä, voin aina toivottaa itselleni hyvää. Hyvä lisääntyy, kun sitä lisää ja käyttää.

Vaikka toivon hyvän aamun päivää, se ei tarkoita sitä, että kaikki päivän mittaan sujuisi mallikkaan hienosti ja hyvin. Moniin ulkoisiin tekijöihin en voi vaikuttaa ja kohtaan hankalia tilanteita ja vaikeita asioita. Kuitenkin voin vaikuttaa siihen, millä mielellä itse lähden alkavaan päivään.

Olen hyvän huomenen arvoinen ja sitä olet myös Sinä, ja jokainen.

Siispä, sano itsellesi: hyvää huomenta, minulle.