On keväinen päivä. Auringon kirkas valo
jopa häikäisee. Näen hohtavan hangen. Edessäni on kirkkaan sininen taivas.
Varpunen visertää räystäällä.
Olen keväässä. Olen tässä hetkessä ja
havainnoin kevään merkkejä. Samalla tiedän, että huomenna voi tulla takatalvi
ja nurmikko peittyä uudestaan lumihangen alle.
En jää miettimään aikaa, jolloin olin
talvessa. En myöskään hyppää vielä kesään. Olen tämän päivän arkisessa
elämässä. Samalla olen elämänkaaren ja -polun tietyssä vaiheessa.
Teen valinnan ja hyväksyn. Sitähän elämä
pitkälti on. Miksi haikailen jotakin sellaista, mitä minulla ei ole tai joka
meni menneen talven lumiin. En jättäydy hokemaan: sitkun, mutkun, joskun. Olen
tullut valintoineni ja elämän matkalaisena nykyhetkeen. Tämä päivä on minulle:
nytkun.
Tähän nytkun-päivään ja hetkeen sisältyy
myös: hyväkun. Tänään iloitsen auringon valaisemasta maisemasta. Siinä on
paljon hyvää. Täytän tätä päivää tallentamalla hyväkun-havaintoja. Niitä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti