torstai 30. kesäkuuta 2016

Minuusoppia: ihmisyyttä



Rohkenenko, uskallanko olla ihminen.
Rohkenenko kohdata itseni, lähimmäiseni, kanssakulkijat. Annammeko toisillemme luvan olla ihminen.

Minuus on ihmisenä olon kaikkein keskeisintä perustaa. Että olen itselleni olemassa. Kohtaanhan elämän juuri minuna.

Minuuden oppia tarvitaan. Kyllä. Jotta ihminen voi olla ihminen tässä ihmisten maailmassa. Ihmisyyden on tarkoitus olla hyvää elämää. Elämä on lahja. Ihmisenä oloon kuuluu sensitiivisyyttä, empaattisuutta, tervettä omanarvontuntoa, energisyyttä.

Minuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toinen ihminen voi tulla persoonallisuuden alueelle. Jokaisen minuus on aina oma. Ei ole kahta samaa.  

Keskeistä minäopissa on se, että ihminen uskaltautuu rohkein mielin eläväksi persoonaksi aina tunnetasolle ja aistiherkkyyden tasolla saakka. Syntyy omakohtaista ajattelua ja toimintaa. Syntyy omia näkemyksiä, kykyä havainnoida uusia lähestymistapoja, voimaa jatkaa yrittämistä aina onnistumiseen saakka.

Unohtuuko ihminen nyky-yhteiskunnassa? Miksi jollakulla on voimaa, ja toinen väsähtää jo varhain? Missä on itsetuntemuksen ja itsetietoisuuden hyvän ihmisyyden opetus?

Ihmisenä kasvu on kasvua koko ikä. Lapsen minuus kasvaa aistimaailmassa ja tunnemaailmasssa. Aikuinenkin jatkaa omien aistiensa ja tunteidensa maailmassa, osin tietoisesti mutta varsinkin tiedostamattaan. Sisäistetyt mallit vaikuttavat aamiaispöydästä alkaen koko päivään. Keskeisin kysymys onkin, onko aikuinen läsnä, kohtaava. Tarvitaan runoilija Risto Ahdin mukaista läsnäolotodistusta.

Olla auki, olla läsnä, olla ihminen. Siinä tälle päivälle enemmän kuin tuhat timanttia.


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Katseen merkitys




Katse.
Katsekontaksi.
Kohtaaminen.

Katseessa luomme kontaktin ja kohtaamisen. Jo vauva tarvitsee katsetta. Hän on jo täysi ihminen, vaikka onkin pieni. Katseen kautta hän saa kosketuspintaa olemassaololleen ja sille, että hän on ihminen, ja että tuo toinen on ihminen.

Olen kirjoittanut romaanikäsikirjoitusta, jossa kuvaan pienen ihmisen, vauvan ja hänen mummonsa välistä tilannetta. Siinä katse luo yhteyttä. Silmästä silmään suuntautuvassa katseessa on ihmisenä olon keskeistä viestiä. Siihen sisältyy: minä olen ihminen, sinä olet ihminen, yhdessä olemme me.

Tässä otos tuosta kässäristä.

”Pikkuinen siristelee silmiään ja availee kiinni olevia silmäluomien esirippuja. Pienet silmät katselevat edessään näkyviä isoja kasvoja. Kaksi silmää katsoo suoraan kohti. Pieni tihrustaa ja näkee edessään lähellä olevat silmät. Katse kohdistuu suoraan kahdesta ympyrästä. Pieni näkee hatarasti, mutta samalla uppoutuu silmäterään ja ihminen ja ihminen yhdistyvät. Pieni imee katsetta, silmää, silmäterää. Imee toisen sisästä kosketusta ja hymyileviä silmiä.  Näkee ja samalla kuulee edessään olevan suun aukeavan ja sulkeutuvan. Ääni tulee silmistä, silmäterästä, sisästä ja menee pieniin silmiin, silmäterään ja sisälle.”