Katse.
Katsekontaksi.
Kohtaaminen.
Katseessa luomme kontaktin ja kohtaamisen. Jo vauva
tarvitsee katsetta. Hän on jo täysi ihminen, vaikka onkin pieni. Katseen kautta
hän saa kosketuspintaa olemassaololleen ja sille, että hän on ihminen, ja että
tuo toinen on ihminen.
Olen kirjoittanut romaanikäsikirjoitusta, jossa
kuvaan pienen ihmisen, vauvan ja hänen mummonsa välistä tilannetta. Siinä katse
luo yhteyttä. Silmästä silmään suuntautuvassa katseessa on ihmisenä olon
keskeistä viestiä. Siihen sisältyy: minä olen ihminen, sinä olet ihminen,
yhdessä olemme me.
Tässä otos tuosta kässäristä.
”Pikkuinen siristelee silmiään
ja availee kiinni olevia silmäluomien esirippuja. Pienet silmät katselevat
edessään näkyviä isoja kasvoja. Kaksi silmää katsoo suoraan kohti. Pieni
tihrustaa ja näkee edessään lähellä olevat silmät. Katse kohdistuu suoraan
kahdesta ympyrästä. Pieni näkee hatarasti, mutta samalla uppoutuu silmäterään
ja ihminen ja ihminen yhdistyvät. Pieni imee katsetta, silmää, silmäterää. Imee
toisen sisästä kosketusta ja hymyileviä silmiä.
Näkee ja samalla kuulee edessään olevan suun aukeavan ja sulkeutuvan.
Ääni tulee silmistä, silmäterästä, sisästä ja menee pieniin silmiin,
silmäterään ja sisälle.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti