Rohkenenko, uskallanko olla ihminen.
Rohkenenko kohdata itseni, lähimmäiseni,
kanssakulkijat. Annammeko toisillemme luvan olla ihminen.
Minuus on ihmisenä olon kaikkein keskeisintä
perustaa. Että olen itselleni olemassa. Kohtaanhan elämän juuri minuna.
Minuuden oppia tarvitaan. Kyllä. Jotta ihminen voi
olla ihminen tässä ihmisten maailmassa. Ihmisyyden on tarkoitus olla hyvää
elämää. Elämä on lahja. Ihmisenä oloon kuuluu sensitiivisyyttä, empaattisuutta,
tervettä omanarvontuntoa, energisyyttä.
Minuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toinen
ihminen voi tulla persoonallisuuden alueelle. Jokaisen minuus on aina oma. Ei
ole kahta samaa.
Keskeistä minäopissa on se, että ihminen
uskaltautuu rohkein mielin eläväksi persoonaksi aina tunnetasolle ja aistiherkkyyden
tasolla saakka. Syntyy omakohtaista ajattelua ja toimintaa. Syntyy omia
näkemyksiä, kykyä havainnoida uusia lähestymistapoja, voimaa jatkaa yrittämistä
aina onnistumiseen saakka.
Unohtuuko ihminen nyky-yhteiskunnassa? Miksi jollakulla
on voimaa, ja toinen väsähtää jo varhain? Missä on itsetuntemuksen ja
itsetietoisuuden hyvän ihmisyyden opetus?
Ihmisenä kasvu on kasvua koko ikä. Lapsen minuus
kasvaa aistimaailmassa ja tunnemaailmasssa. Aikuinenkin jatkaa omien aistiensa
ja tunteidensa maailmassa, osin tietoisesti mutta varsinkin tiedostamattaan.
Sisäistetyt mallit vaikuttavat aamiaispöydästä alkaen koko päivään. Keskeisin
kysymys onkin, onko aikuinen läsnä, kohtaava. Tarvitaan runoilija Risto Ahdin
mukaista läsnäolotodistusta.
Olla auki, olla läsnä, olla ihminen. Siinä tälle
päivälle enemmän kuin tuhat timanttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti