Minuuden teesit

Olen julkaissut youtube-videon, jossa esitän laatimani Minuuden teesit.
Video löytyy Lea Koljonlahti: Minuuden teesit.

Mielestäni jokaisen minuutta tulisi varjella, nähdä, tuntea ja ymmärtää niin kuin olen tässä ilmaissut. Jokainen on tärkeä, tarkoitus ja tehtävä. 

Tässä vielä teesini:

Minuuden teesit

-      Minuus on hyvää, pyhää, suojeltavaa, kaunista.

-      Minuus on ainutlaatuista, erityistä, arvokasta, totta.

-      Minuuden peruskalliota on se, että: olen rakastettu, arvokas, hyväksytty, minua tuetaan, saan anteeksi.

-      Minuus on ihmisyyden laulun soimista.

-      Minuus on elämänlahjan vastuuta.

-      Minuus on sitä, että minulla on väliä.

-      Minuus on iloksi syntymisen jatkumista ensimmäisestä hetkestä alkaen aina viimeiseen hetkeen saakka.

-      Minuus on lämpöä, rohkeutta, selviytymistä, onnistumista.

-      Minuus ei ole minäkeskeisyyttä eikä itsekkyyttä, mutta samalla täyttä itseä.

-      Minuus on aitoa yhteyttä, läsnäoloa, kohtaamista, lupaa olla ihminen ihmisten maailmassa.

Elämän suuressa sylissä minuuden syntymä jatkuu.

Tunnetaloa rakentamassa

Tunnistanko omia tunteitani? Tiedostanko, miten eri asiat ja tilanteet vaikuttavat minussa aina tunteitani myöden? Minkälaiselta tunnetaloni näyttäisi, ulkoa päin, entä sisältä? Elänhän tätä ihmisen elämää omassa sisimmässäni, sisikuntani tuntoina.

Kirjassani Lea Pyyhtiä: Pieneksimitattu – kohti ehjää minuutta (Minerva 2010) olen pohtinut oman tunnetalon tunnistamista ja sen merkitystä. Itsetuntemukseen kuuluu mielestäni myös tunnetuntemus, tunteiden identiteetti. Se, että olen ainakin jollakin tavoin tiedostanut omat tunteeni, mistä ne tulevat, mitä ne minussa vaikuttavat ja mihin ne vievät.

Kirjastani poimittua:

”Tunnetalon ovella on kyltti, jossa lukee: Tervetuloa tunteet. Minuuteensa matkaava avaa oven ja astuu sisään. Kynnysmatossa lukee vihrein kirjaimin: Tunnista tunteet. Hän pysähtyy, lukee tekstin ja siirtyy sitten eteiseen. Eteisessä on pitkä käytävämatto, joka kehottaa kutsuvasti: Tutustu itseesi, tutustu tuntevaan minääsi. Tunnetaloon tutustuminen on huikeaa seikkailua, jossa toisinaan ei tunnista, mistä on kyse, toisinaan vuorostaan saa tunteesta otteen ohikiitäväksi hetkeksi.” (s 151)

Ja vielä:

”Tunnetalon rakentaja löytää kenties ensimmäistä kertaa elämässään aitoa harmia, ikävää, suuttumusta, turhautumista, vihaa, pelkoa, häpeää, katkeruutta, syyllisyyttä. Samalla hän ehkä ensimmäistä kertaa tunnistaa myös iloa, luottamusta, toivoa, uskallusta, hyvyyttä, rakkautta. Hänessä on sittenkin paljon hyviä asioita. Ne vain olivat piilossa.” (s 152)

Tunne voi olla tuttu, tuore, uusi, erilainen. Voin avata tunnetaloni ikkunan tai sulkea jonkin tietyn ikkunan. Annan myös hyvien hetkien valaista taloni ja paistaa sisälle täydeltä terältä. Lattialle piirtyy kirkas auringonpaiste, ikkunan muotoinen.