Tunnistanko omia tunteitani?
Tiedostanko, miten eri asiat ja tilanteet vaikuttavat minussa aina tunteitani
myöden? Minkälaiselta tunnetaloni näyttäisi, ulkoa päin, entä sisältä? Elänhän
tätä ihmisen elämää omassa sisimmässäni, sisikuntani tuntoina.
Kirjassani Lea Pyyhtiä: Pieneksimitattu
– kohti ehjää minuutta (Minerva 2010) olen pohtinut oman tunnetalon
tunnistamista ja sen merkitystä. Itsetuntemukseen kuuluu mielestäni myös tunnetuntemus,
tunteiden identiteetti. Se, että olen ainakin jollakin tavoin tiedostanut omat
tunteeni, mistä ne tulevat, mitä ne minussa vaikuttavat ja mihin ne vievät.
Kirjastani poimittua:
”Tunnetalon ovella on kyltti, jossa
lukee: Tervetuloa tunteet.
Minuuteensa matkaava avaa oven ja astuu sisään. Kynnysmatossa lukee vihrein
kirjaimin: Tunnista tunteet. Hän
pysähtyy, lukee tekstin ja siirtyy sitten eteiseen. Eteisessä on pitkä
käytävämatto, joka kehottaa kutsuvasti: Tutustu
itseesi, tutustu tuntevaan minääsi. Tunnetaloon tutustuminen on huikeaa
seikkailua, jossa toisinaan ei tunnista, mistä on kyse, toisinaan vuorostaan
saa tunteesta otteen ohikiitäväksi hetkeksi.” (s 151)
Ja vielä:
”Tunnetalon rakentaja löytää kenties ensimmäistä
kertaa elämässään aitoa harmia, ikävää, suuttumusta, turhautumista, vihaa,
pelkoa, häpeää, katkeruutta, syyllisyyttä. Samalla hän ehkä ensimmäistä kertaa
tunnistaa myös iloa, luottamusta, toivoa, uskallusta, hyvyyttä, rakkautta.
Hänessä on sittenkin paljon hyviä asioita. Ne vain olivat piilossa.” (s 152)
Tunne voi olla tuttu, tuore, uusi,
erilainen. Voin avata tunnetaloni ikkunan tai sulkea jonkin tietyn ikkunan.
Annan myös hyvien hetkien valaista taloni ja paistaa sisälle täydeltä terältä.
Lattialle piirtyy kirkas auringonpaiste, ikkunan muotoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti