Onko minuuteni
itsetuntoa, itsetuntemusta vai itsetietoisuutta? Kyllä se on näitä kaikkia.
Itsetuntoon liittyy omanarvontunto, itsensä hyväksyminen, uskoa omiin
mahdollisuuksiin. Itsetuntemuksessa tunnistan omia persoonallisia piirteitäni
ja mahdollisuuksiani. Omaan kokemusta siitä, että olen hyvä ja tärkeä, pärjään,
osaan. Minulla on ainakin osittainen käsitys siitä, kuka tämä minäihminen on,
mistä tulen ja minne menen. Itsetietoisuuden ymmärrän tarkoittavan tiedostettua
minäkäsitystä, ihmiskuvaa ja sitä, että minulla on jonkinlainen näkemys
ihmisestä elämässään.
Käsitteiden ja
eri termien kakkutaikinassa keskeisintä on se, miten minä näen itseni.
Huolehtikoon toiset käsitteistä ja määritteiden tarkoista selityksistä. Oman
elämäni kannalta oleellisempaa on se, että tiedän, mitä kakkua leivon ja
laitanko kakkutaikinaani kananmunia, mitä jauhoja, paljonko sokeria, entä
leivinjauhetta, mausteita.
Voin luoda
itsestäni omakuvan. Kun taiteilija maalaa omakuvan, hän tuo esiin jonkin tietyn
piirteen, ominaisuuden tai jonkin asian. Silti hän tuo julki ainoastaan osan.
Olen tänään omakuvaa.
Minusta näkyy jotakin, ja samanaikaisesti jotakin jää näkymättä. Silti toivon,
että tulen itselleni yhä näkyvämmäksi ja itsetunnon, itsetuntemuksen ja
itsetietoisuuden rinnalle löydän myös tunnetuntemuksen.
Tunnekuva avaa
minulle tänään uuden hetken. Katson ikkunasta ulos, ja koivunoksa kuiskii:
tänään on kesä. Minäkin olen kesässä, ja se tuntuu, tuo tunteen. Katson
uudestaan ulos. Kesä edelleen keinuttaa koivua ja sen lehtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti