torstai 23. heinäkuuta 2015

Itsensä tuntemista ja omaa kuvaa



Onko minuuteni itsetuntoa, itsetuntemusta vai itsetietoisuutta? Kyllä se on näitä kaikkia. Itsetuntoon liittyy omanarvontunto, itsensä hyväksyminen, uskoa omiin mahdollisuuksiin. Itsetuntemuksessa tunnistan omia persoonallisia piirteitäni ja mahdollisuuksiani. Omaan kokemusta siitä, että olen hyvä ja tärkeä, pärjään, osaan. Minulla on ainakin osittainen käsitys siitä, kuka tämä minäihminen on, mistä tulen ja minne menen. Itsetietoisuuden ymmärrän tarkoittavan tiedostettua minäkäsitystä, ihmiskuvaa ja sitä, että minulla on jonkinlainen näkemys ihmisestä elämässään.

Käsitteiden ja eri termien kakkutaikinassa keskeisintä on se, miten minä näen itseni. Huolehtikoon toiset käsitteistä ja määritteiden tarkoista selityksistä. Oman elämäni kannalta oleellisempaa on se, että tiedän, mitä kakkua leivon ja laitanko kakkutaikinaani kananmunia, mitä jauhoja, paljonko sokeria, entä leivinjauhetta, mausteita.

Voin luoda itsestäni omakuvan. Kun taiteilija maalaa omakuvan, hän tuo esiin jonkin tietyn piirteen, ominaisuuden tai jonkin asian. Silti hän tuo julki ainoastaan osan.

Olen tänään omakuvaa. Minusta näkyy jotakin, ja samanaikaisesti jotakin jää näkymättä. Silti toivon, että tulen itselleni yhä näkyvämmäksi ja itsetunnon, itsetuntemuksen ja itsetietoisuuden rinnalle löydän myös tunnetuntemuksen.

Tunnekuva avaa minulle tänään uuden hetken. Katson ikkunasta ulos, ja koivunoksa kuiskii: tänään on kesä. Minäkin olen kesässä, ja se tuntuu, tuo tunteen. Katson uudestaan ulos. Kesä edelleen keinuttaa koivua ja sen lehtiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti