Jokaisen ihmisen syntymä on elämän täysi
ihme. Ensimmäisessä hengenvedossa tapahtuu jotakin käsittämätöntä mutta samalla
niin totta, ymmärryksen yläpuolelle kohoavaa elämän kirkasta hetkeä.
Syntymä on iloa, voimaa, elämää, onnea.
Se on ikiaikaista ja samalla äärimmäisen omakohtaista. Olen tätä kaikkea tänäänkin.
Ei syntymäni ole loppunut tai poistunut.
Syntymässä on heräämistä.
Entä tämä aamu? Jokainen uusi päivä on
syntymän ihmettä. Synnyn jokaisen päivän aamuna kyseiseen päivään. Aamulla en
koskaan tiedä mitä kyseinen päivä tuo tullessaan ja mitä tapahtuu. Toki minulla
on tiedossa päivään liittyvät perusraamit. Ja se, että sunnuntain aamu poikkeaa
tiistaiaamusta.
Jokainen aamu on tavallaan syntymään
heräämistä. Siis hyvää, onnea, iloa, voimaa, elämää. Olen näin aanutlaatuisen
päivän edessä. Lisäksi olen niin ihmeellisen päivän edessä, joka ei
kronologisesti toistu koskaan kohdallani. Kirjoittaessani tätä tekstiä on
sunnuntai 4.10.2015. Koskaan toiste en pääse tähän samaan päivään. Siksi tällä
päivällä on väliä. Siksi jokaisella päivällä on hyvin paljon väliä.
Aamulla päiväni on kuin tasanko, tai
matka. Jotakin on tiedossa. Lounasta klo 12. Töiden päättymistä klo 16.
Opintoja, sovittuja tapaamisia. Jumppatunti alkaa klo 18.
Illalla kun katson päivääni, siitä on
kenties tullut viidakko, vuorimaisema, aava meri, puro metsän keskelle, myrskyn
kaatamia puita kotimatkalle. Minulle tällä on merkitystä. Jollakulla toisella
on toisenlainen päivänsä. Hänelläkin oma päivänsä, ja tärkeä.
Synnyn joka aamu uuden elämänaamun
päivään. Toivon, että tässä päivässä syntymän ilo heilauttaa minua aina ilon
tunteeseen saakka.
Iloista heräämistä ja syntymän aamua
jokaiselle päivälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti