Kuka sen tietää mistä pidän, jollen
itse.
Jostakin pitäminen on sitä, että
tunnistan mikä on hyvää, haluttavaa, mielekästä, merkittävää. Arvokasta juuri
minulle. Samalla tähän liittyy toinen puoli, sen tiedostaminen ja tunnistaminen
mistä en pidä. Tämä on yhtä tärkeää.
Arvostan hyvää
ja tunnistan hyvän.
Kyllä hyvällä
on väliä.
Mikä tahansa
ei ole hyvää. Jotta hyvä olisi aitoa hyvää, se on suhteessa elämänhyvään. Se ei ole
samaa kuin se, että menen päiväunien pilvilinnojen loputtomille ulapoille tai
epätodellisiin haavekuviin.
Hyvä ei ole
eksymistä, etääntymistä persoonallisuudestani ja minäni piirteistä. Hyvä on
vahvistumista, etenemistä, kasvua ja elämänpeilin kirkastumista.
Hyvän
tiedostamisen rinnalla tunnistan kurjalta tultuvat ja mielipahaa tuovat asiat,
nekin. Siis ne, mistä en pidä. Myös tämän huomaaminen on yhtä arvokasta ja
merkityksellistä.
Hyvä on kuin
valoa. Valo liikkuu ja säteilee raollaan olevasta ovesta toiseen huoneeseen.
Valokiila lankeaan pimeään, ei toisinpäin. Kynttilä valaisee pimeässä
kellarissa. Pimeys ei voi sitä sammuttaa vaan joutuu väistymään.
Jostakin
tietystä asiasta pitäminen ja sen kokeminen hyväksi on minun tilaani,
mielenmaisemaani. Se on vastaanottamista, suostumista, uteliaisuutta ja suuntautumista
juuri sitä kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti