maanantai 9. marraskuuta 2015

Tunteella on paikka minussa




Ilman tunnetta olen kuollut, vaikka kuinka eläisin.

Tunne on tavallaan keskustelua. Keskustelen itseni kanssa. Elämän ja minun välille tulee yhteys. Ja tuolla yhteydellä on suunta. Se saa aikaan liikettä ja vaikuttaa.

Mutta missä tunne minussa asuu? Se asustaa koko minussa. Ei yhtään vähemmässä.

Lapsen riemu menee päästä varpaisiin, ja hän hyppii ja riemuitsee koko pienen ihmisen voimin. Tanssija ilmentää tunnetilaa liikkeen kautta olkavartta, kaulanikamaa, pohjelihasta ja jalkapöytää myöden. Laulajan äänihuulet värisevät sormenpäissä asti. Runo on tihentynyttä tunnetta, muutaman sanan jykevää voimaa.

Tunteen ilmaisua on kaikkialla.

Kun nostan käden heiluttaakseni läheiselleni.
Kun laitan tiskejä astianpesukoneeseen korostuneesti kolistellen.
Kun odotan ovikellon soivan ja vieraiden tulevan. Tulisivat jo!
Kun kävelen ja muutan askeleen pituutta ja rytmin tempoa.
Kun käännän kasvot jotakuta kohti, tai jos käännyn poispäin.

Tunteesta kertoo myös se tapa, jolla ohitan ruuhkissa toisia. Tai manaan kanssa-autoilijoita, olivat he sitten kiilareita tai matelijoita. Tai, mitä mielessäni liikkuu kaupan kassajonossa, kun pitäisi olla jo seuraavassa paikassa.

Tunne tulee ulos siitä kohdin kehoa, mitä kautta sen voi ilmaista. Toisinaan tunne jää vatsaan, hartiaseudun lihaksistoon tai sydämeen.

Mikään muu kuin tunne ei yhdistä kohtaamiani asioita koko olemuksessani niin salamannopeasti kuin mitä tunne sen tekee. Syntyy välitön viesti, nopea tulkinta. Tunteeni on ajankohtaista ykköstä riippumatta siitä annanko sen tulla kohdalle vai en.

Aivoissani on tunnekeskus, kehossani tunnemuisti. Minussa on näin ihanan hämmentävä paikka.

Tunne toimii sekä alitajunnassa että tajunnassa. Toisinaan ennakoivasti. Toisinaan takautuvasti. Toisinaan kasvatuksen ja kasvun tuloksena, tai yhteiskunnan taholta tulevina normeina.

Ohjatusti toimiminen on merkki kyvystäni käyttää tunnetta kasvun ja kehittymisen energiana. Kun tunne on työparina, silloin käytössäni on se kaikkein vahvin ja voimakkain työväline, mitä minulla koskaan voi olla.

Tunne on sisäisen motivaation tosimoottori ja purjeen kokoa tuulessa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti