Kunnioita minuutta

Välittämisen ja arvostuksen askelissa:

Kunnioita minuutta

Mitä se on?

Meidän tulee

arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa

elämää, ihmistä ja Jumalaa niin

ettemme halveksi omaa emmekä

toisten minuutta

emme kohtele huonosti

tee vääryyttä

alista

tai vähennä ketään

vaan arvostamme ja kunnioitamme

jokaisen ainutlaatuista persoonallisuutta

autamme ja tuemme

kaikkien sisäistä herkkyyttä

ja pidämme jokaisen minuutta

kauniina

rakkaana

ja tärkeänä.

Ilon jalat

Kahdessa edellisessä blogissa olen pohtinut iloa, ensin ilon pukua ja sitten ilon käsineitä.

Mutta eihän ilo ole jokin tietty vaate tai vaatekappale. Ilo on tekemistä, mieltä, tunnetta. Se ei ole asenne, mutta siihen sisältyy asenteellista suhtautumista, ilon suomista osaksi elämän arkea. Ilo on joka tapauksessa aktiivisuutta. Ilon jalat toteuttavat ilon askeleita.  

Ilon jalat tarkoittavat mielestäni kahta eri asiaa. Tai, kahta eri lähestymistapaa, näkökulmaa.

Ensiksi. Teen jotakin mikä tuottaa iloa. Olen itse aktiivitoimija. Olen osallisena siihen, että jokin tekemiseni myötävaikuttaa ja synnyttää ilon. Siis, jalkani ovat tavallaan hereillä tekemään ilojuttuja. Tai, minulla on ilokädet tehdäkseni käsilläni iloa tuottavia asioita.

Toiseksi. Ilon jalat tarkoittavat sitä, että ilo saa minut tekemään jotakin. Siis, olen niin ilossa, että ilo synnyttää ja sytyttää minut. Koen ilon tunteen syvää pulputtavaa riemua ja tuo ilo purkautuu aina kehossani asti. En pysy paikallani. Hypin silkasta ilosta. Koen iloa niin merkittävällä tavalla, että nauran. Siis, ilotunne saa minut tekemään ja toimimaan, olevaan aktiivinen kehoni jokaista solua myöden.

On tämä ilo ihmejuttu. Kylvämmekö sitä? Annammeko ilon kasvaa? Ilohedelmien tulisi näkyä, kuulua ja tuntua kaikkialla, eikä jäädä niukaksi ja kuivuvaksi käppyräksi.

Huolehditaan siitä, että ilo saa tänään tulla lähelle, aina ilosiiviksi, lentääksemme ja antaaksemme siipien kantaa. 

Ilon käsineet

Mitä ilon käsineet ovat?

Käsineitä kun voi olla monenlaisia. Mummon kutomat tumput. Käsityökerhon koristekuvioiset. Työmiehen paksut rukkaset. Siivojan muovihanskat. Museovirkailijan puuvillakäsineet. Juhlapukeutumiseen kuuluvat pitkävartiset. Pitsiset kämmekkäät. Kyllä käsineitä löytyy.

Mutta entä ilon käsineet? Miltä ne näyttävät?

Ilo on mielestäni ilmavaa. Siinä on tilaa liikkua, hyvien tunteiden lennellä ja liidellä. Ilo on lähteen pulppuamista. Ei iloa voi laittaa vaatekappaleeksi tai käsineeksi, vaikka kyllä nekin voivat tuottaa ilon ja mielihyvän tuntua.

Kuitenkin ilon käsineen voi laittaa käteensä. Ilon käsine on sitä, mitä teen käsilläni. Toisille, itselleni, siinä ympäristössä missä toimin ja elän. Voin tehdä käsilläni jotakin ja kutsua iloa esiin.

Ilokädet tarttuvat puhelimeen. Ilokädet saavat aikaan sen, että ostan kukkakimpun ja vien sen jollekulle ilman sen merkittävämpää syytä. Hän varmaankin yllättyy ja ilahtuu.

Ilokädet auttavat lasta hankalan koulutehtävän kanssa.

Ilokädet ompelevat nuoren takkiin siitä irronneen napin. Ilokädet leipovat.

Ilokädet halaavat.

Ilokädet lähettävät vanhukselle postikortin.

Ilokädet pesevät auton ja leikkaavat nurmikon.

Ilokädet ovat auki tekemään hyvää.

Ilon käsineet ovat värikkäät, eloisat, innostuneet.

Pidetään tänään ilon käsineet kädessä.

Ilon puku

Mietin, mikä on ilon puku. Mitä tarkoittaa pukeutua iloon. Miltä ilon puku mahtaa näyttää. Entä, kuka on ilon puvun vaatturi, valmistaja, tekijä. Jos sille nyt tekijää edes on.

Ilon puku taitaakin tarkoittaa ilon ja ilotunteen pääsyä esille. Kontaktia. Jokin minussa herättää kokemuksen, joka tuottaa ilon. Tuo ilo voi olla syvää ja merkityksellistä onnellisuutta. Se voi olla myös ilotunteen hetkellistä pulpahtamista, ilostumista.

On isoiloa, on pikkuiloja. Isoon iloon mielestäni sisältyy jokin merkittävä tapahtuma tai onnistuminen. Näitä ovat opiskelupaikan saaminen, rakastuminen, lapsen syntymä, muut elämänkokoiset merkkitapahtumat.

Entä pieni ilo. Se syntyy jo esimerkiksi siitä, kun saan yllättävän ja positiivisen yhteydenoton. Kun minulta joku kysyy: miten voit. Kun näen jääkaapissa vielä pari litraa maitoa, eikä minun tarvitse juosta kauppaan ’päivälypsylle’.

Juhlailo ja arki-ilo eroavat nekin toisistaan. Pukeudun eri tavalla. Ja siten varmaankin niistä tuleva ilo pukeutuu myös eri tavoin.

Kysyn itseltäni, minkälainen ilon puku minulla on tänään. Jos ei muuta, niin laitan värikkään ja eloisan hatun päähäni. Syntyköön siitä ilomieltä.

Annetaan ilon pukea meidät.

Kaksi uutta videota

Olen ladannut kaksi uutta YouTube-videota.

Hyvän nuppuja.

Aistihavaintojen kautta elämämme kontaktissa ympäristöömme. Hyvä voi aluksi olla kuin nuppu, mutta se kasvaa ja kehittyy. Hyvän toivottaminen muuttaa arkimaanantaiaamun.

Mutta videossa enemmän aiheesta.

Kesässä.

Lyhyitä havaintoja ja tuokiokuvia kesässä.

Kun yötä ei tule lainkaan. Orvokkeja. Maitohorsman hattaraa. Keskiyön pörisijää. 

Käykää katsomassa.

Iloista kesäpäivää & kerätkäämme hyvän nuppuja kuin mustikoita marjatuokkoseen.